Vaikka välimatka on reilut 2000 kilometriä, erot voi olla todella suuret. Liian monta maata välissä, liian monia kulttuureja.

Olen siis aikeissa kirjoittaa tänään Itävallan ja Suomen eroista jotain pientä. Ensinnäkin, itävaltalaiset pitävät suomalaisia erittäin fiksuina. Joo, niihin itseensä verrattuna me ollaankin. Mutta siitä voi osaksi syyttää koulujärjestelmää. Suomessa opiskellaan tärkeitä asioita, me opiskellaan paljon ja tehokkaasti. Toisin kuin täällä. Nämä keskittyy ihan vääriin asioihin, eikä tee paljoa mitään minkään eteen. Se on mun mielipide.

Mitkäköhän on Suomen prosentit protestanttiuskoisista? Kävin Wikipediasta tarkistamassa, noin 82 prosenttia on luterilaisia. Ja 1,1%ortodokseja :D Mutta siis joo, meistä ei oikein ketään kuulu katoliseen kirkkoon. Enkä ihmettele. Minusta eriuskonnot on kiinnostavia, vaikka en itse tunnekaan kuuluvani ainoaaseenkaan uskontokuntaan. Katoliset luulee pystyvänsä ostaa taivaspaikan aneilla. lol.
Voi johtua siitäkin, että olen katolisessa tyttökoulussa opisekelemassa, mutta minusta katolisuus näkyy todella monessa asiassa täällä. En osaa määrittää sitä, mutta jotenkin... Toisinaan mua ahdistaa sen takia. Ja mua ärsyttää, kun ihmiset ei ota mun ahdistuneisuutta vakavasti. No, ihan sama. En minä ketään tarvitse. Pärjään minä yksinkin.

Mulla oli eilen todella paha päivä. Enkä kyennyt yöllä nukkumaan kovinkaan hyvin, mietin aika paljon näitä eroja, mutta nyt tuntuu kaikki kadonneen, kun ne pitäisi kirjoittaa tähän.

Täällä ei puhuta lainkaan kasvihuoneilmiöstä, eikä siitä, miten sitä pitäisi koittaa ehkäistä. Se on melko järkyttävää.

Täällä ei ajatella mitään terveellisyyden kannalta. Mitään ei tehdä niin, että olisi hyväksi itselle, omalle terveydelle. Aamupalaksi syödään höhhöleipää marmeladin kanssa. Suomessa syödään muroja tai ruisleipää juuston kanssa.

Mulla on ikävä.