Luin äsken yhden ystäväni kirjoittamia sanoja oppimisesta. Kertoi oppineensa monia asioita itsestään ja ajatuksistaan kuluneen syksyn aikana. Yhdyn häneen. Minäkin olen oppinut monia asioita itsestäni, ma muista, tämän syksyn aikana. Lähinnä kuluneiden n. 10 viikon aikana. Olen oppinut arvostamaan elämääni Suomessa täysin uudella tavalla.

Mutta lisäksi tämä kyseinen ystävä kirjoitti, että ihmissuhteet ovat epävarmoja. Ovatko ne? En tahdo uskoa siihen. Tiedän täsmälleen, minkälaisista ihmisistä en pidä, ja millaisia tahdon välttää. Tahdon pitää ystävyyssuhteeni vakaina, siksi olen pitänyt yhteyttä suhteellisen paljon. Tai ainakin olen yrittänyt pitää. Toki syynä on myös alati kasvava ikävä. No, tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Tiedän, että suhteellisen monet ystävistäni ovat tallella Suomessa. Joitain jopa kiinnostaa, miten mulla menee täällä. Toiset sitten taas... Heh. Joistain ei ole kuulunut yli kuukauteen mitään. Tässä vaiheessa tiedän, ketkä oikeesti on ystäviä, ja keitä kiinnostaa. Ja näihin tahdon tosissaan pitää läheiset välit.

Ehkä tämä vuosi toimii samalla myös eräänlaisena ystävyysseulana.

Muistelen lämmöllä viimekesää. Vaikka työpaikkani oli paskaakin paskempi, niin kavereiden kanssa meni hyvin. Ekaa kertaa elämässäni tunsin, että mulla on paljon kavereita. Oikeita kavereita, jotka jää ikävöimään mua. En tiedä, kenellä on ikävä ja kenellä ei. Ja ketkä pitää yhteyttä vaan velvollisuudesta. Ehkä keväällä huomaan sen, jos haluan huomata.

Tänään oli hyvä päivä. Babsi on aika ihana <3

Mua kyllä häiritsee se, miten nämä tunkee melkein suuhun, kun puhuvat mulle. Ja sitten täällä hipelöidään ihan hirveesti. Ekoilla viikoilla olin melko järkyttynyt, mutta heh. Ei se enää häiritse. Tiedätte sitten ensi kesänä, miksi tungen teidän syliin aina :D Se on vaan sitä läheisyyden kaipuuta ;)  No ei, en tiedä, mikä siinä on. Mutta aina kun joku mun "paremmista" luokkakavereista puhuu mulle, niin ne tulee todella lähelle. Hehee. Pelkään aina, että mun henki haisee tai jotain x) Mun mielestä se on pelottavaa.

Niin, siis tänään oli hyvä päivä. Pelattiin lentopalloa, ja se on aina hyvä juttu. Onneksi olen aika hyvä siinä, se onnistuu oleen melkoinen sosiaalistumisväline. Vähän niinko tupakanpoltto. Pikkasen terveellisempää vaan. Ei vaan, mun käsi on ihan sininen nyt, kun osuin niin hyvin ;) Onnistumisen sivuvaikutuksia. Auh.

Nyt menen nukkumaan ihanalle sohvalleni. <3 Mulla on flunssa ja olen ihan naatti.

Mo! o/

~ Jenna.