Olo on vähän sekainen, toisaalta tuntuu, että tahtoisin vain kotiin. Olen nähnyt jo ihan tarpeeksi kaikkea hienoa, selkäni on kipeä sohvalla nukkumisesta, koulussa on masentavaa ja Eggendorf on kamala. Vielä pahemmaksi tilanteen tekee se, että perhe haluaisi tosissaan pitää mut täällä koko vuoden. En tahdo olla täällä koko vuotta. Vai tahdonko?

 

Siinä missä täällä on ollut paljon vastoinkäymisiä, on myös hyviä hetkiä tietty ollut. Perhe on toisinaan ihan mukava, vaikka siskot onkin todella riitaisia. Ja niin.  Me ollaan koko ajan menossa täällä, toisaalta se on hyvä ja toisaalta ei. En ehdi surra, ikävöidä ja ajatella, mutta sitten en myöskään saa paljoa aikaa ihan vain itselleni. Enkä ehdi olemaan koneella paljoakaan.

 

Onhan mulla ihan kivaa täällä – vai onko? En tiedä itsekään. Kun on kivaa, niin on kivaa oikein urakalla. Mutta kun on angst, niin… No, se ei ole kovin kaunista katseltavaa.

 

Olen ehtinyt nähdä jo aika paljon kaikkea. Pääsin käymään Münchenissä, kaupungissa, jossa olen tahtonut aina käydä. Ja Wienissä oltiin eilen. Kyllähän täällä on mukavaa, aina viikonloppuisin. Mutta viikolla, kun pitää käydä koulua katolisessa tyttökoulussa, elämä ei aina tunnu hymyilevän. Joo, mää pystyn sietämään sen, että siellä ei ole poikia, vaikka sekin tuntuu oudolta. Mutta ne vitun ristit on ahdistavia ja ne rukoukset. Ja koska se on yksityiskoulu, kaikki oppilaat on melko hyviä. Mun mielestä on ahdistavaa, että jos opettaja käskee oppilaita muistuttaan sitä jostain esim. summaryiden keräämisestä, ne oppilaat oikeesti muistuttaa sitä. Raivostuttavaa. Mää tahdon johonkin tavalliseen kouluun, missä on myös paskoja oppilaita. MINÄ OLEN PASKA OPPILAS. Näihin tosin teki vaikutuksen mun todistus. Heh. Hauskaa, että joihinkin se tekee vaikutuksen.

 

En tahtoisi angstata, mutta kyllä mä silti angstaan. Ihan liikaa.

 

Tiistaisin ja keskiviikkoisin me käydään syömässä lounasta Lindin luona. Rouva Lindebauer on herttainen rouva naapuritalossa. Mutta mua ällöttää, kun sillä on koira, joka nuolee meidän käyttämät lautaset ruokailun jälkeen. Eikä sillä ole tiskikonetta. En ole koskaan nähnyt sen tiskaavan astioita, eikä sillä ole edes tiskiharjaa siinä näkyvissä. Vainoharhaista? Toivottavasti.


Jatkan lörpöttelyä joskus. Nyt pitää mennä tekeen läksyjä.