Heih!

Nyt ollaan sitten taas lähtökuopissa. Tai no ei ihan, mutta melkein. Tulin jokunen päivä sitten siihen tulokseen, että Uusi-Seelanti on ehkä sittenkin liian kaukana. No, äitihän sitä sillon joskus aikoinaan sanoikin, mutta mitäs minä nyt olisin uskonut.

Hemmetti kun on vaikeaa olla jääräpää.

No, tällä viikolla innostuin sitten lähettelemään kaikkiin järjestöihin sählöpostia, paitsi STS:n jätin suosiolla pois, se kun ei ole yhtään omanlainen. EF:ltä kysyin, että miten Brittilään sijoitetaan oppilaita, ja että onko vielä mahdollisuutta päästä sinne. Sieltä ei tullut kovin ystävällismielistä vastausta. Tai no, kyllä asiat kerrottiin, mutta sieltä vaan käskettiin soittamaan ja keskustelemaan haastattelusta. Njääh.

Eksyin myös YFU:n sivuille. Sinnekin lähetin postia koskien Keski-Eurooppaa, ja mahdollisuuksia päästä sinne. No, tiistaina vissiin heti vastattiin (eli seuraavana päivänä, kun maanantaina kerran lähetin), että Saksaan pääsisi, jos nyt hakisin pikapikaa, mutta Sveitsiin pitäisi olla joko kahden vuoden ranskan tai khden vuoden saksan opinnot. Eli ei sinne. No, toki oli pakko ottaa myös Ullaan yhteyttä. Kysyin sieltä (siis Ullahan on AFS-täti, joka vastaa suomepään exchangeista), että onhan mulle vielä paikka Uuteen-Seelantiin vuodeksi 2008, ja että onko vielä mahdollista vaihtaa maata. Ulla vastas myös tiistaina, että juu, toki on. Ja että jos haluan keskustella vaihdosta, voin ottaa yhteyttä. Jeejee. Sitten oon häröillyt taas Sannaa, eli mein kuraattoria. Nooh, se sano, että ei sitä haittaa, ja että siitä on ihan mukavaa vaihtaa mielipiteitä tästä asiasta. No se sanoo vaan, mutta se kuullosti kuiteski kivalta ajatukselta, ettei ihan yksin tarvi funtsia näitä juttuja. Porukat ko ei oo ollu kovin innokkaita jutteleen tästä maanvaihdosta. Niille se on ihan ok, mutta ei ne kerro mtn mielipiteitä siitä.

Nyt kuitenkin pitäis jaksaa käydä koulua ja olla sen enempiä funtsimatta tota juttua. Jossain vaiheessa pitäis kertoo kavereillekin, että en oo enää menossa down underiin, mutta niih. En tiiä mitä ne mahtaa tykätä siitä, että meenki tänne lähelle. Varmaan ihmettellee sitä, että miks Saksaan, enhän mää osaa sitä kieltäkään. Heh, ne on väärässä!

Auf Wiedersehen! ~ Nähdään!

Danke ~Kiitos!

Guten Tag ~ Hyvää päivää!

Ich liebe dich ~ Minä rakastan sinua

Das ist nicht kaput  ~ Se ei ole rikki!

Guten Nacht! ~Hyvää yötä!

Gut Appetit! ~ Hyvää ruokahalua!

Hallo! ~Hei!

Kyllä mää vaan saksaa sönkkään niin pirusti. Eli siis tässä vaiheessa näyttää siltä, että menen Itävaltaan. Haluun sinne. : :D Saa vaan nähdä, mitä mieltä Ulla on siitä. Hihi. Vois luulla, että me ollaan oikee jotain bestiksiikin x) No, ei paljoo erehdy.

Mutta jos mää nyt sitten lähden sinne jonnekin muualle ko down underiin, se meinaa sitä, että kaikki saa sanoo mulle heipat jo ens syksynä/kesän lopussa. Se on aika eh, pelottavaa, toisaalta. Vaikka oliskin kiva päästä vähän mooelmalle, nii oommä kuiteski aika nuori vielä. En tiedä mitään pahasta maailmasta : D No joo, mutta siis enitenhän tässä nyt on sitä, että kun en osaa oikeen saksaa hyvin, nii miten ne kaikki jutut hoituu siellä...

Jos oikeesti lähtisin sinne Itävaltaan, saisin aika paljon kyseltyä kaikkee Kipalta ko se kerta on jo ollu siellä vuoden. Heh. Pitäis vaan uskaltaa snaoo sille, että vaihdankin maata. Mää luulen, että noi ei oikeen ymmärrä tätä mun mielen kääntymistä. : (  Tosin en mää ymmärrä sitä itsekään. Jotenkin vaan ei tunnu hyvältä lähtee niin kauas.

Mutta hyviä asioita Itävaltaan/muualle Keski-Eurooppaan, on siinä, että ne on suurimmaks osaks EU-maita. Eli pääsisin vingutteleen Visaa ;) Ja muuteski kaikki raha-asiat sujuis helpommin. Ja sitte kamujen olis lyhempi matka tulla piipahtaan. Jos ne siis olis tulossa, en tiiä miten ne innostuu...

Noh, kait tämä tästä. Nyt aattelin mennä lukeen chemistryä. Mikäköhän se on saksaks? Chemie. Ja se on feminiini.

Nii muuten, aattelin alkaa lukeen saksaa silleen itsenäisesti. Ettin Kipan ja Mirvan vanhat saksankirjat ja alan päntätä. Hehe.

Mutta Chüsh! [jos menee noin x)]

T: Hobbbb